Sitkeästi on kansan suussa elänyt tarina maamme ainoan suomalaisen kuningattaren, Kaarina Maununtyttären Korppolaismäen rinteellä sijainneesta mökistä, jossa hän Erik XIV:n ollessa vankina Turun linnassa 1570 – 1571 jonkin aikaa asui ollakseen lähellä onnetonta aviopuolisoaan. Samalla paikalla, vinosti vastapäätä linnaa, sijaitsi myöhemmin niin kutsuttu Tuupikkalan torppa, josta vielä 1930 – luvun alussa oli jäljellä perustus sekä pari omenapuuta kertomassa jälkipolville paikasta, joka kauan sitten oli näkemässä kuuluisan rakkaustarinan tuskaa ja romantiikkaa.”

-Sakari Ekman, Seitsemän kukkulan kaupunki, Suomen Turku -lehti, nro 1, 1959

Ystävien kesken on näitä kansantarinoita jaettu nuotion äärellä ja uusia tarinoita on myös syntynyt. Kertomuksia, joissa rappioromantiikka korostuu ja katujen erilaiset performanssit ovat päänäyttämöllä. Legendat kertovat taiteilijoista, jotka piirtävät kuviaan seiniin ja kulkevat varjoja myöten. Puhutaan metsien miehistä, joiden unelmat ovat varallisuutta suurempia, mutta taskut ovat täynnä rikkauksia, joita ei voi rahaksi vaihtaa. Horisonttiin laskeva aurinko muistuttaa myös heistä, joiden tarinat ovat jääneet jo historiaan.

Kuten tarinat, myös maatumisprosessi kestää vuosia, ja muuttaa muotoaan jatkuvasti. Eroosion myötä syntyy rapistuneita ja karun kauniita pintoja. Lopulta on jäljellä vain maa-ainesta ja madot, jotka jatkavat työskentelyään, kunnes jäljelle ei jää enää mitään.

Uusi tarina saa alkunsa toukokuussa 2017, kun historialliselle Korppolaismäelle nousee Talo Galtseilla.

Aleksi Liimatainen & Mauno Leppänen